Hemmo
Synt. 19.3.1999
Kuollut 26.8.2013
Hemmo oli ensimäinen oma koirani ja elämäni rakkaus.
Halusin lapsena koiraa ja akita oli mielessä, mutta äitini ei suostunut kalliiseen rotukoiraan. Joten etsimme lehdestä ilmoituksia seropikoirista. Ja niin me löysimme ilmoituksen pentueesta joka oli syntynyt Ruskolla. Heti seuraavana viikonloppuna menimme katsomaan pentuja, ja pieni mustaruskea pentu tuli meitä ensimäisenä tervehtimään. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pojalle oli annettu jo kotonaan nimi Hemmo, mikä oli niin hauska että poika sai pitää nimensä. Hemmossa oli saksanpaimenkoiraa ja labradorinnoutajaa
Hemmo oli pienenä rasavilli kakara joka kyllä koetteli omistajiensa hermoja. Mutta poika oli hyvin oppivainen ja yhdessä tekeminen oli pojalle mieleen. Kokeilimme Hemmon kanssa leikkimielistä agilityä ja sen poika kyllä hallitsi. Myös uiminen ja metsässä lenkkeily oli maailman suurinta iloa! Hemmo kulki mielellään vapaana vieressäni ja vahti muiden menoa.
Hemmo oli turva ja tuki kun sitä tarvitsin. Poika osasi lukea minua kuin avointa kirjaa ja oli paikalla kun tarvitsin lohduttajaa. Aina tervehti minua iloisesti, nukkui vierelläni ja oli osana lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni. Sanat eivät riitä kertomaan tämän koiran tärkeydestä ja vaikutuksesta elämääni.
Hemmo pääsi iki lepoon 26.8.2013 ollessaan mahtavat 14,5-vuotias. Ikävä on edelleen suuri ja tulen aina kaipaamaan omaa rakastani! Toista samanlaista koiraa ei tule! Nuku rauhassa rakkaani mun <3 Kiitos kaikesta <3
Kuollut 26.8.2013
Hemmo oli ensimäinen oma koirani ja elämäni rakkaus.
Halusin lapsena koiraa ja akita oli mielessä, mutta äitini ei suostunut kalliiseen rotukoiraan. Joten etsimme lehdestä ilmoituksia seropikoirista. Ja niin me löysimme ilmoituksen pentueesta joka oli syntynyt Ruskolla. Heti seuraavana viikonloppuna menimme katsomaan pentuja, ja pieni mustaruskea pentu tuli meitä ensimäisenä tervehtimään. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pojalle oli annettu jo kotonaan nimi Hemmo, mikä oli niin hauska että poika sai pitää nimensä. Hemmossa oli saksanpaimenkoiraa ja labradorinnoutajaa
Hemmo oli pienenä rasavilli kakara joka kyllä koetteli omistajiensa hermoja. Mutta poika oli hyvin oppivainen ja yhdessä tekeminen oli pojalle mieleen. Kokeilimme Hemmon kanssa leikkimielistä agilityä ja sen poika kyllä hallitsi. Myös uiminen ja metsässä lenkkeily oli maailman suurinta iloa! Hemmo kulki mielellään vapaana vieressäni ja vahti muiden menoa.
Hemmo oli turva ja tuki kun sitä tarvitsin. Poika osasi lukea minua kuin avointa kirjaa ja oli paikalla kun tarvitsin lohduttajaa. Aina tervehti minua iloisesti, nukkui vierelläni ja oli osana lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni. Sanat eivät riitä kertomaan tämän koiran tärkeydestä ja vaikutuksesta elämääni.
Hemmo pääsi iki lepoon 26.8.2013 ollessaan mahtavat 14,5-vuotias. Ikävä on edelleen suuri ja tulen aina kaipaamaan omaa rakastani! Toista samanlaista koiraa ei tule! Nuku rauhassa rakkaani mun <3 Kiitos kaikesta <3