Akitan rotumääritelmä
Alkuperämaa: Japani
KÄYTTÖTARKOITUS: Seurakoira.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä 5 aasialaiset ja niiden sukuiset rodut; käyttökoetulosta ei vaadita
.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Alunperin japanilaiset koirat olivat kooltaan joko pieniä tai keskikokoisia, suuria rotuja ei ollut. Matagiakitoja (keskikokoinen karhunmetsästyskoira) käytettiin vuodesta 1603 lähtien Akitan alueella taistelukoirina. Vuoden 1868 jälkeen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa, minkä seurauk-sena rodun koko kasvoi ja pystykorvatyypille ominaisia piirteitä hävisi. Vaikka koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, akitarotua vaalittiin ja kehitettiin kookkaana japanilaisena rotuna. Tämän seurauksena yhdeksän rodun erinomaista yksilöä nimettiin ”kansallisaarteiksi” vuonna 1931. Toisen maailmansodan aikana (1939 – 1945) koirien nahkoja käytettiin yleisesti armeijan vaatteissa turkiksina. Poliisi määräsi kaikki koirat, armeijan käytössä olevia saksanpaimenkoiria lukuunottamatta, pyydystettäviksi ja takavarikoitaviksi. Jotkut harrastajat yrittivät kiertää määräystä risteyttämällä koiriaan saksanpaimen-koirien kanssa. Toisen maailmansodan päättyessä akitojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi. Oli kolme erillistä tyyppiä: 1) matagiakita, 2) taisteluakita ja 3) paimenkoira-akita. Tämän johdosta rodun tilanne oli hyvin sekava. Sodan jälkeen pyrittiin takaisin puhdasrotuisuuteen. Silloin Dewa-linjan Kongo-go-niminen koira, jossa oli mastiffin ja saksanpaimenkoiran piirteitä, oli jonkin aikaa valtavan suosittu. Järkevät ja valistuneet harrastajat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä tyyppiä oikeaksi japanilaiseksi roduksi. He yrittivät poistaa vanhojen, vieraiden rotujen perimän risteytyksillä matagiakitojen kanssa ja onnistuivat vakiinnuttamaan nykyisten suurikokoisten koirien puhdasrotuisen kannan.
YLEISVAIKUTELMA:Suurikokoinen, vankka, tasapainoinen ja voimakasraken-teinen koira, jonka sukupuolileima on selvä; erittäin ylväs ja kohtuullisen omanarvontuntoinen; vahva ja kestävä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen olkanivelestä istuinluun kärkeen mitattuna on 10 : 11, nartut ovat rungoltaan hieman uroksia pitempiä.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Rauhallinen, uskollinen, oppivainen ja vastaanottavainen.
PÄÄKALLO-OSA: Kooltaan suhteessa runkoon. Otsa on leveä ja otsauurre selvästi erottuva, ei ryppyjä.
OTSAPENGER: Selvästi havaittava.
KIRSU: Suuri ja musta. Lievä ja hajanainen pigmentin puute hyväksytään ainoastaan valkoisilla koirilla, mustaa pidetään kuitenkin aina parempana.
KUONO-OSA: Kohtalaisen pitkä ja vahva, tyvestään leveä, kapeneva, mutta ei suippo. Kuononselkä on suora.
HUULET: Tiiviit.
HAMPAAT / PURENTA: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
POSKET: Kohtalaisen pyöristyneet.
SILMÄT: Melko pienet, silmän yläviiston ulkokulman ansiosta lähes kolmion-muotoiset, melko etäällä toisistaan; tummanruskeat, mitä tummemmat, sitä parempi.
KORVAT: Melko pienet, kolmionmuotoiset, paksut, kärjistään hieman pyöristyneet, melko etäällä toisistaan, pystyt ja eteenpäin kallistuneet.
KAULA: Paksu ja lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa, suhteessa pään kokoon.
RUNKOSELKÄ: Suora ja vahva.
LANNE: Leveä ja lihaksikas.
RINTAKEHÄ: Syvä; eturinta on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kohtalaisen kaarevat.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi ylös vetäytynyt.
HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, paksu ja tarmokkaasti selän päälle kiertynyt; alas ve-dettynä hännänpää ulottuu lähes kintereeseen.
RAAJAT:
ETURAAJAT
LAVAT: Kohtalaisen viistot ja lihaksikkaat.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET: Suorat ja vankkaluiset.
KÄPÄLÄT: Paksut ja pyöreät, varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat hyvin kehittyneet, vahvat ja kohtalaisesti kulmautuneet.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Joustavat ja voimakkaat.
KARVA:
PEITEKARVA: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää; lavoissa ja pakaroissa karva on hieman pitempää; hännässä karva on pitempää kuin muualla rungossa. '
VÄRI: Punaisen kellanruskea, seesami (punaisen kellanruskea, jossa mustat kar-vankärjet), juovikas (brindle) ja valkoinen. Kaikilla yllämainitun värisillä koirilla, valkoisia lukuunottamatta, tulee olla "urajiro". (Urajiro = valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, rungon alla, hännän alapuolella ja raajojen sisäpuolella.)
KOKO:
SÄKÄKORKEUS: Urokset 67 cm, nartut 61 cm; sallittu vaihtelu ±3 cm.
VIRHEET:Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suh-teutettuna virheen vakavuuteen. Virheellinen sukupuolileima; ala- tai yläpurenta, puuttuvat hampaat; sininen tai mustapilkullinen kieli; vaaleat silmät; lyhyt häntä; arkuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Muut kuin pystyt korvat; riippuva häntä; pitkä karva (pörröinen); musta maski; värilliset alueet valkoisessa karvapeitteessä. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutu-neina kivespussiin
.
KÄYTTÖTARKOITUS: Seurakoira.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä 5 aasialaiset ja niiden sukuiset rodut; käyttökoetulosta ei vaadita
.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Alunperin japanilaiset koirat olivat kooltaan joko pieniä tai keskikokoisia, suuria rotuja ei ollut. Matagiakitoja (keskikokoinen karhunmetsästyskoira) käytettiin vuodesta 1603 lähtien Akitan alueella taistelukoirina. Vuoden 1868 jälkeen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa, minkä seurauk-sena rodun koko kasvoi ja pystykorvatyypille ominaisia piirteitä hävisi. Vaikka koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, akitarotua vaalittiin ja kehitettiin kookkaana japanilaisena rotuna. Tämän seurauksena yhdeksän rodun erinomaista yksilöä nimettiin ”kansallisaarteiksi” vuonna 1931. Toisen maailmansodan aikana (1939 – 1945) koirien nahkoja käytettiin yleisesti armeijan vaatteissa turkiksina. Poliisi määräsi kaikki koirat, armeijan käytössä olevia saksanpaimenkoiria lukuunottamatta, pyydystettäviksi ja takavarikoitaviksi. Jotkut harrastajat yrittivät kiertää määräystä risteyttämällä koiriaan saksanpaimen-koirien kanssa. Toisen maailmansodan päättyessä akitojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi. Oli kolme erillistä tyyppiä: 1) matagiakita, 2) taisteluakita ja 3) paimenkoira-akita. Tämän johdosta rodun tilanne oli hyvin sekava. Sodan jälkeen pyrittiin takaisin puhdasrotuisuuteen. Silloin Dewa-linjan Kongo-go-niminen koira, jossa oli mastiffin ja saksanpaimenkoiran piirteitä, oli jonkin aikaa valtavan suosittu. Järkevät ja valistuneet harrastajat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä tyyppiä oikeaksi japanilaiseksi roduksi. He yrittivät poistaa vanhojen, vieraiden rotujen perimän risteytyksillä matagiakitojen kanssa ja onnistuivat vakiinnuttamaan nykyisten suurikokoisten koirien puhdasrotuisen kannan.
YLEISVAIKUTELMA:Suurikokoinen, vankka, tasapainoinen ja voimakasraken-teinen koira, jonka sukupuolileima on selvä; erittäin ylväs ja kohtuullisen omanarvontuntoinen; vahva ja kestävä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen olkanivelestä istuinluun kärkeen mitattuna on 10 : 11, nartut ovat rungoltaan hieman uroksia pitempiä.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Rauhallinen, uskollinen, oppivainen ja vastaanottavainen.
PÄÄKALLO-OSA: Kooltaan suhteessa runkoon. Otsa on leveä ja otsauurre selvästi erottuva, ei ryppyjä.
OTSAPENGER: Selvästi havaittava.
KIRSU: Suuri ja musta. Lievä ja hajanainen pigmentin puute hyväksytään ainoastaan valkoisilla koirilla, mustaa pidetään kuitenkin aina parempana.
KUONO-OSA: Kohtalaisen pitkä ja vahva, tyvestään leveä, kapeneva, mutta ei suippo. Kuononselkä on suora.
HUULET: Tiiviit.
HAMPAAT / PURENTA: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
POSKET: Kohtalaisen pyöristyneet.
SILMÄT: Melko pienet, silmän yläviiston ulkokulman ansiosta lähes kolmion-muotoiset, melko etäällä toisistaan; tummanruskeat, mitä tummemmat, sitä parempi.
KORVAT: Melko pienet, kolmionmuotoiset, paksut, kärjistään hieman pyöristyneet, melko etäällä toisistaan, pystyt ja eteenpäin kallistuneet.
KAULA: Paksu ja lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa, suhteessa pään kokoon.
RUNKOSELKÄ: Suora ja vahva.
LANNE: Leveä ja lihaksikas.
RINTAKEHÄ: Syvä; eturinta on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kohtalaisen kaarevat.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi ylös vetäytynyt.
HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, paksu ja tarmokkaasti selän päälle kiertynyt; alas ve-dettynä hännänpää ulottuu lähes kintereeseen.
RAAJAT:
ETURAAJAT
LAVAT: Kohtalaisen viistot ja lihaksikkaat.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET: Suorat ja vankkaluiset.
KÄPÄLÄT: Paksut ja pyöreät, varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat hyvin kehittyneet, vahvat ja kohtalaisesti kulmautuneet.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Joustavat ja voimakkaat.
KARVA:
PEITEKARVA: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää; lavoissa ja pakaroissa karva on hieman pitempää; hännässä karva on pitempää kuin muualla rungossa. '
VÄRI: Punaisen kellanruskea, seesami (punaisen kellanruskea, jossa mustat kar-vankärjet), juovikas (brindle) ja valkoinen. Kaikilla yllämainitun värisillä koirilla, valkoisia lukuunottamatta, tulee olla "urajiro". (Urajiro = valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, rungon alla, hännän alapuolella ja raajojen sisäpuolella.)
KOKO:
SÄKÄKORKEUS: Urokset 67 cm, nartut 61 cm; sallittu vaihtelu ±3 cm.
VIRHEET:Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suh-teutettuna virheen vakavuuteen. Virheellinen sukupuolileima; ala- tai yläpurenta, puuttuvat hampaat; sininen tai mustapilkullinen kieli; vaaleat silmät; lyhyt häntä; arkuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Muut kuin pystyt korvat; riippuva häntä; pitkä karva (pörröinen); musta maski; värilliset alueet valkoisessa karvapeitteessä. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutu-neina kivespussiin
.
Esimerkkikuvia väreistä ja karvanlaadusta:
Akitojen värimaailma:
brindle, valkoinen ja punainen
Pitkäkarvainen akita verrattuna akitaan,
jolla on normaali karvanpituus